Etsi netistä ohje, vaikka tämä. Ota 2-vuotias apulainen auttamaan, eli sotkemaan. Tee kakku ohjeen mukaan. Odota kakun jäähtymistä. Ota tuorejuusto jääkaapista vain huomataksesi, että se on ruohosipulin makuista tuorejuustoa. Ei näin. Kakku jäi tällä kertaa tuorejuustokuorrutusta vaille, mutta se ei nyt meitä haittaa, tulipa nyt kevyempi versio perinteisestä. Jos ensi kerralla muistais tarkistaa, että tuli varmasti maustamatonta mukaan.
perjantai 10. tammikuuta 2014
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Uusi vuosi toi vakavan mietinnän ajan
Aika on kulunut viimeisestä bloggauksesta. Olen ollut todella ärtynyt joihinkin kavereihini ja muutenkin tähän tilaanteeseen, joka täällä nyt vallitsee; koin paremmaksi olla hetken hiljaa ja miettiä asioita ja yrittää rauhoittua.
Joulukuu meni nopeasti synkkänä, kun ei ollut lunta. Ehdittiin sentään pulkkailla pari päivää ennen lumien sulamista. Leivottiin pipareita ja joulutorttuja isosiskon kanssa. Joulukoristeita täällä ei nähty, itse en tällä hetkellä pahemmin välitä joulusta, mutta ei sitä iloa voi lapselta riistää.
Aattona tuli lasten mummu perheensä kanssa, ja lasten eno. Söimme, pukki tuli tuomaan lahjat ja nautimme yhdessäolosta. Lapset saivat paljon lahjoja, olikin hyvä etten ostanut kuin pari lahjaa kumpainenkin.
Yritin antaa tälle joululle mahdollisuuden ja nauttia, mutta se meni mönkään. Aina on mennyt mönkään jotenkuten. Kaikki alkoi siitä, kun ensimmäinen koira jäi junan alle aatonaattona. Sen jälkeen vanhempani erosivat, mulle tuli märkärupi, isä "unohti" kutsua minut syömään, vaikka oli sisarukseni kutsunut, kummien ero, toisen koiran halvaus osui samaan aikaan kummien eroon. Ja viimeisenä pahimpana oli ex-kumppanin sekoaminen. Tänä jouluna riitelimme miehen kanssa ihan ihme asioista.
Mentiin elokuviin tapaninpäivänä joulun riidoista huolimatta nauttimaan parisuhde-ajasta; sain mummun hoitamaan lapset sillä välin. Me ei olla pahemmin vietetty kahden keskistä aikaa esikoisen synnyttyä, kerran ja se oli hääpäivä reilu vuosi sitten. Nyt oli korkea aika ja eikä mennyt kovin hyvin. Hän onnistui aloittamaan riidan jo ennen lähtöä enkä itse nauttinut leffasta, enkä kovin mielelläni mene toisten. Tähän päästään otsikkoon; vakavan harkinnan paikka nyt tulevaisuuden suhteen.
Kesä-elokuun harkitsin jo eroa; se oli ihan hilkulla vuosi sitten, mutta mies sai puhuttua ympäri. Kesällä harkitsin sitä päivittäin vakavasti ja vähemmän vakavasti. Silloin olin masentunut, ja minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus ja päätin, että menen masennuksen yli ja yritän parantaa parisuhdetta ennen lopullista päätöstä. Olen yrittänyt saada itseni jonkinlaiseen kuntoon; en koe, että masennus olisi kokonaan selätetty; tai sitten kumppani vain onnistuu saamaan minut ihan maahan.
Jatkuva riitely näkyy nyt lapsilla. Kun olen pitkät viikonloput yksin, kun toinen on eri kaupungissa töissä; kaikki on paremmin. Lapset ovat kiltisti, reippaita ja syövät hyvin.
Kun mies on kotona, lapset vinkuu ja kitisee ja itkee milloin mistäkin. Esikoinen ei syö mitään ja nukkumaan meno ihan mahdotonta pelleilyä.
Tällä hetkellä en tiedä, mitä voisin tehdä. Nyt vain lataan henkisiä pattereita ja nautin reippaista ja tottelevista lapsista viikon ajan, ennen kuin toinen tulee taas kotiin.
Joulukuu meni nopeasti synkkänä, kun ei ollut lunta. Ehdittiin sentään pulkkailla pari päivää ennen lumien sulamista. Leivottiin pipareita ja joulutorttuja isosiskon kanssa. Joulukoristeita täällä ei nähty, itse en tällä hetkellä pahemmin välitä joulusta, mutta ei sitä iloa voi lapselta riistää.
Aattona tuli lasten mummu perheensä kanssa, ja lasten eno. Söimme, pukki tuli tuomaan lahjat ja nautimme yhdessäolosta. Lapset saivat paljon lahjoja, olikin hyvä etten ostanut kuin pari lahjaa kumpainenkin.
Yritin antaa tälle joululle mahdollisuuden ja nauttia, mutta se meni mönkään. Aina on mennyt mönkään jotenkuten. Kaikki alkoi siitä, kun ensimmäinen koira jäi junan alle aatonaattona. Sen jälkeen vanhempani erosivat, mulle tuli märkärupi, isä "unohti" kutsua minut syömään, vaikka oli sisarukseni kutsunut, kummien ero, toisen koiran halvaus osui samaan aikaan kummien eroon. Ja viimeisenä pahimpana oli ex-kumppanin sekoaminen. Tänä jouluna riitelimme miehen kanssa ihan ihme asioista.
Mentiin elokuviin tapaninpäivänä joulun riidoista huolimatta nauttimaan parisuhde-ajasta; sain mummun hoitamaan lapset sillä välin. Me ei olla pahemmin vietetty kahden keskistä aikaa esikoisen synnyttyä, kerran ja se oli hääpäivä reilu vuosi sitten. Nyt oli korkea aika ja eikä mennyt kovin hyvin. Hän onnistui aloittamaan riidan jo ennen lähtöä enkä itse nauttinut leffasta, enkä kovin mielelläni mene toisten. Tähän päästään otsikkoon; vakavan harkinnan paikka nyt tulevaisuuden suhteen.
Kesä-elokuun harkitsin jo eroa; se oli ihan hilkulla vuosi sitten, mutta mies sai puhuttua ympäri. Kesällä harkitsin sitä päivittäin vakavasti ja vähemmän vakavasti. Silloin olin masentunut, ja minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus ja päätin, että menen masennuksen yli ja yritän parantaa parisuhdetta ennen lopullista päätöstä. Olen yrittänyt saada itseni jonkinlaiseen kuntoon; en koe, että masennus olisi kokonaan selätetty; tai sitten kumppani vain onnistuu saamaan minut ihan maahan.
Jatkuva riitely näkyy nyt lapsilla. Kun olen pitkät viikonloput yksin, kun toinen on eri kaupungissa töissä; kaikki on paremmin. Lapset ovat kiltisti, reippaita ja syövät hyvin.
Kun mies on kotona, lapset vinkuu ja kitisee ja itkee milloin mistäkin. Esikoinen ei syö mitään ja nukkumaan meno ihan mahdotonta pelleilyä.
Tällä hetkellä en tiedä, mitä voisin tehdä. Nyt vain lataan henkisiä pattereita ja nautin reippaista ja tottelevista lapsista viikon ajan, ennen kuin toinen tulee taas kotiin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)